Pohdinta siitä, voiko kukaan aidosti neuvoa toista ihmistä, koska neuvoihin sekoittuvat aina omat arvot, kokemukset ja elämäntilanne. Erotteluna nousi esiin projisoiva empatia (oman kokemuksen siirtäminen toiseen) ja simuloiva empatia (toisen elämän ymmärtäminen hänen tarinansa kautta). Ajatus: hyvät neuvot vaatisivat jälkimmäistä, mutta se on harvinaista ja vaatii tietoista työtä.