Uni ja erityisesti heräämisen rajatila voi toimia luovassa työssä ylimääräisenä, mutta ei kovin hallittavana käyttöliittymänä ajattelulle.

Tässä tilassa kriittinen ja looginen suodatus on heikompaa, jolloin asioiden väliset yhteydet, narratiivit ja oivallukset voivat muodostua vapaammin.

Oleellista ei ole työasioiden "valuminen" uniin, vaan se, millä tunnetilalla ja motivaatiolla ne sinne tulevat. Kiinnostukseen perustuva prosessointi voi olla ravitsevaa, stressipohjainen kuluttavaa.