Yrittäjyys ei ollut minulle unelma, haave tai tavoite. En muista vaihetta, jossa olisin ajatellut, että minusta pitäisi tulla yrittäjä tai että yrittäjyys olisi jokin itseisarvoinen päämäärä. Silti yrittäjyys on kulkenut mukana suuren osan aikuiselämääni. Ei suunnitelmana, vaan seurauksena.

Ensimmäinen yritys syntyi käytännön pakosta. Valokuvausharrastus alkoi tuottaa kysyntää, ja kysyntä vaati rakenteen. Yritys ei ollut askel kohti yrittäjäidentiteettiä, vaan tapa mahdollistaa tekeminen järkevällä tavalla. Jälkikäteen on helppo nähdä siinä logiikka, mutta silloin kyse oli enemmänkin siitä, että halusin jatkaa kiinnostavaa asiaa ilman, että se kaatuu hallinnollisiin tai taloudellisiin esteisiin.

Sama kaava on toistunut myöhemminkin. Yrityksen perustaminen on tullut mukaan silloin, kun jokin asia on alkanut vetää puoleensa niin paljon, ettei sitä ole voinut tehdä pelkkänä sivuhuomiona. Yritys on ollut seuraus tekemisestä, ei sen lähtökohta. Ensin on ollut kiinnostus, oppiminen ja kokeilu. Vasta sen jälkeen on syntynyt tarve muodolliselle rakenteelle.

Tämä eroaa monesta yleisestä yrittäjyystarinasta. En ole lähtenyt rakentamaan yritystä löytääkseni itseni, vaan olen löytänyt yrityksen, koska olen jo ollut liikkeessä. Yrittäjyys ei ole ollut vastaus kysymykseen "kuka minä olen", vaan ratkaisu kysymykseen "miten tätä kannattaa jatkaa".

Myöskään riskinotto ei ole ollut itseisarvo. Usein riskit ovat tulleet vasta jälkikäteen näkyviksi, kun tekeminen on kasvanut ja vastuut ovat lisääntyneet. Yrittäjyys on alkanut kevyenä, jopa huomaamattomana asiana, ja muuttunut raskaammaksi vasta myöhemmin. Tämä on osaltaan selittänyt sen, miksi yrityksiä on ollut useita ja miksi roolit ovat muuttuneet matkan varrella.

Kun yrittäjyys ei ole tavoite, siitä on myös helpompi luopua. Yrityksistä irtautuminen ei ole tarkoittanut epäonnistumista tai identiteetin romahtamista, vaan luonnollista jatkumoa tekemiselle. Kun kiinnostus, rooli tai elämäntilanne on muuttunut, myös yritysmuoto on voinut muuttua tai jäädä taakse.

Tämä näkökulma on vaikuttanut siihen, miten suhtaudun yrittäjyyteen edelleen. En ajattele sitä saavutuksena tai asemana, vaan toimintatapana, joka syntyy tietyissä olosuhteissa ja katoaa toisissa. Yrittäjyys ei ole ollut päämäärä, mutta se on ollut hyödyllinen seuraus siitä, että olen lähtenyt tekemään asioita, joissa olen halunnut kehittyä ja joita olen pitänyt merkityksellisinä.

Ehkä tärkein oivallus on ollut se, että yrittäjyys ei vaadi suurta kertomusta etukäteen. Se voi syntyä hiljaa, sivusta ja käytännön tarpeesta. Ja juuri siksi se voi myös muuttua, hajota ja rakentua uudelleen ilman, että koko tarina täytyy kirjoittaa uusiksi.