Yrittäjyys elämän muotoilun käyttöjärjestelmänä
En ole koskaan haaveillut yrittäjyydestä. En muista hetkeä, jolloin olisin ajatellut, että minusta tulee yrittäjä tai että yrittäjyys olisi tavoite sinänsä. Silti yrityksiä on syntynyt useita, ja yrittäjyys on kulkenut mukana suuren osan aikuiselämääni. Jälkikäteen katsoen yrittäjyys ei ole ollut minulle identiteetti, vaan toimintamalli. Eräänlainen käyttöjärjestelmä.
Yrittäjyys on ollut tapa järjestää työ ja elämä niin, että ne sopivat minulle.
Yritykset ovat olleet työkaluja. Niiden avulla olen voinut tehdä asioita, joille ei aina ole valmiita rooleja, titteleitä tai paikkoja. Yritys on mahdollistanut sen, että olen voinut koota ympärilleni tiimejä, joissa en ole yksin, mutta joissa voin silti keskittyä niihin osa-alueisiin, jotka tuntuvat luontaisilta ja merkityksellisiltä. Olen harvoin ollut yrityksissä yksin, enkä useinkaan suurin omistaja. Se kertoo ehkä siitä, etten ole etsinyt kontrollia, vaan kontekstia.
Vähitellen on selkeytynyt, että yrittäjyys ei ole minulle urapolku, vaan elämän muotoilun väline.
Työ vie valtaosan valveillaoloajasta. Siksi sillä, millaisessa rakenteessa työtä tehdään, on valtava merkitys. Yrittäjyys on tarjonnut keinon muotoilla työtä omien ominaisuuksien mukaan: kiinnostuksen, rytmin, jaksamisen ja oppimisen kautta. Se ei ole ollut suoraviivaista. Päinvastoin. Se on ollut rönsyilyä, kokeiluja ja monialaisia hyppyjä, joiden kautta olen vähitellen oppinut ymmärtämään, mikä minua oikeasti liikuttaa ja mikä kuluttaa.
Olen huomannut, että kehitykseni tapahtuu sykleissä. On vaiheita, joissa innostun uudesta asiasta, perehdyn siihen intensiivisesti, rakennan työkaluja, malleja ja tapoja toimia. Kun jokin teema on sisäistetty riittävän pitkälle, mielenkiinto alkaa siirtyä seuraavaan kulmaan. Tässä kohtaa yrittäjyys on mahdollistanut liikkeen. Mutta yhtä tärkeäksi on osoittautunut toinen suunta: luopuminen.
Luopuminen ei ole ollut epäonnistumista, vaan huoltotyötä. Jotta elämä pysyy kasassa, on ollut pakko opetella päästämään irti asioista, joihin on sitoutunut, vaikka ne olisivat olleet kiinnostavia tai ulospäin menestyksekkäitä. Ilman luopumisen sykliä tekeminen kasautuu, kuormitus kasvaa ja merkityksellisyys alkaa kadota. Yrittäjyys on antanut mahdollisuuden myös tähän: irrottautua, siirtää vastuuta ja muuttaa omaa roolia.
Vähitellen on käynyt selväksi, että yrittäjyys on ollut minulle tapa oppia itseäni. Se on näyttänyt, missä olen vahva ja missä en. Olen toistuvasti ollut roolissa, jossa sanoitan, jäsennän, rakennan merkityksiä ja autan asioita tulemaan näkyviksi. En ole ollut teknologian tai tuotannon ytimessä, vaan niiden ympärillä: tulkkina, kertojana ja suunnan näyttäjänä. Kun tämä on ollut selkeää, tekeminen on tuntunut hyvältä. Kun roolit ovat hämärtyneet ja vastuut kasautuneet, on tullut aika muuttaa jotain.
Tässä mielessä yrittäjyys ei ole ollut minulle päämäärä, vaan oppimisympäristö. Se on mahdollistanut kokeilun, mutta myös pakottanut kohtaamaan rajat. Se on ollut tapa rakentaa työelämää, joka tukee omaa tapaani ajatella, oppia ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Tällä hetkellä koen olevani yhä matkalla. Yrittäjyys on muuttumassa yhä henkilökohtaisemmaksi käyttöjärjestelmäksi, joka tukee nimenomaan omia ominaisuuksiani, rytmiäni ja tapaani olla maailmassa. Aikaisemmin se on ollut ennen kaikkea työelämän ja elämän muotoilun väline. Nyt se on yhä enemmän tietoista rakentamista kohti sellaista kokonaisuutta, jossa työ, merkitys ja jaksaminen eivät ole toistensa vastakohtia.
Yritys ei ole minua.
Mutta se on ollut yksi parhaista tavoista tulla siksi, kuka olen.